maanantai 21. marraskuuta 2016

Tommi Kinnunen: Lopotti



Tommi Kinnunen: Lopotti
WSOY, 2016

""Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo."


Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla."


Luin viime vuonna Neljäntienristeyksen, mutta jostain syystä en ole siitä blogannut. Täytyy ehkä sekin blogata jossain vaiheessa, sillä tämä kirjakaksikko (Neljäntienristeys + Lopotti) on upea, upea, upea kokonaisuus! Ihastuin jo aiemmin Neljäntienristeyksen henkilöhahmoihin todella paljon, Kinnusen tapaan kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Silti Lopotin aloittaminen vaati sen Finlandia-ehdokkuuden, sillä en uskaltanut kirjaa aloittaa pelätessä sen olevan loppu sitten. Mutta pyrin lukemaan tänä syksynä kaikki kuusi Finlandia-ehdokasta, joten Lopotista (joka hyllyssä odotti) oli luonteva aloittaa.

Kirjan tarina kerrotaan kahdesta näkökulmasta; sokean Helenan ja Helenan veljenpojan Tuomaksen. Tarina etenee pätkittäin, lähes kronologisesti mutta takaumia tulee väliin. Itselle selkeästi voimakkaimmat oli kuitenkin Helenan osuudet. Sokean selviytyminen sodan aikana ja sodan jälkeen, aikuiseksi kasvaminen, maailman muuttuminen ympärillä. Helenan vierailu isänsä luona sairaalassa, Helenan kokemukset avioliitostaan. Nämä koskettivat todella syvästi ja jotenkin Tuomaksen kokemukset Turun homopiireissä jäi todella vahvasti tämän jalkoihin. Ehkä se johtui näkökulmatekniikasta (Helenan osuuksissa oli minäkertoja, Tuomaksen osuuksissa taas kaikkitietävä), jonka vuoksi Helena tuli selkeästi läheisemmäksi - oikeastaan Helena tuntui suurelta voimanaiselta. Mikä määrä itsevarmuutta ja voimaa hänessä on!

Vielä en uskalla kuitenkaan voittajaa veikata, sillä muutama ehdokas on vielä lukematta mutta tämä on korkealla listallani!

Arvostelu: ★★★★★

2 kommenttia:

  1. Kinnunen on hyvä kirjoittaja. Minäkin olen lukenut sen Neljäntienristeyksen ja pidin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Kinnusen tyyli kirjoittaa on todella hyvä! :)

      Poista