torstai 9. toukokuuta 2013

Riikka Pulkkinen: Raja


Riikka Pulkkinen: Raja
Gummerus, 2006

"Rakkaimmalleen ei voi luvata rikosta. Ja juuri rakkaimmalleen lupaa kaiken. Senkin mikä ylittää lain. Juuri rakkaimmalleen jos kenellekään."

Raja kertoo Anjasta ja Marista sekä heidän ympärillään olevista ihmisistä ja miten näiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Anjan mies on sairastunut Alzheimeriin ja on pyytänyt Anjalta eutanasiaa kun hän ei enää muista. Kun kaikki muistot ovat kadonneet. Mari on Anjan sisarentytär, 16-vuotias lukiolaistyttö, joka rakastuu äidinkielenopettajaansa. Perheelliseen sellaiseen. Heille tulee suhde.

Pulkkisen tyyli kirjoittaa monen eri henkilön perspektiivistä miellyttää mutta samalla ärsyttää minua. Totta-kirjassa tuntui näitä olevan sopiva määrä, siihen ne sopivat. Rajassa taas koin äidinkielenopettaja Julianin tyttären Annin vuorot ahdistaksi ja turhiksikin melkein. En tiedä oliko syynä se, että Annin ajatusmaailma ei tuntunut kuusivuotiaalta vai se, etten halua ajatella, että kuusivuotiaat jo kokevat asiat siten, kuten Pulkkinen oli ne kirjassa kuvaillut.

Kirja painottuu selkeästi enemmän Marin ja Julianin suhteeseen, joka on kaikissa muodoissaan rajan väärällä puolen. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän syventymistä myös Anjan puoleiseen tarinaan. Se tuntui nyt jäävän pintaraapaisuksi, vaikka takakannen ja esittelyn perusteella odotin sen toimivan kantavana tarinana enemmin.

Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä, mutta jää Pulkkisen toisen kirjan, Totan varjoon ainakin minun mielessä.

Arvostelu: ★★

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen


Anna-Leena Härkönen: heikosti positiivinen
Otava, 2001 (Elisa e-kirja)

""Kun olen Mallun luona kylässä, alan imettää hänen pehmoeläimiään. - Siun pittää tehä jotaki tuolle asialle, hän sanoo."

Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota. Heikosti positiivinen kuvaa lapsen saamiseen liittyviä ristiriitaisia tuntemuksia rehellisesti, pikimustalla, rivien välissä vaanivalla huumorilla höystettynä."

Luin tämän kirjan jo toista kertaa, joskus vuosia sitten oli ensimmäinen kerta. Silloin kirja jäi vähän etäiseksi ja jätti aika valjun olon. Nyt toisella kerralla kyllä osui ja upposi. Ehkä se, että olen tässä välissä kaksi lasta odottanut ja synnyttänyt ja saanut, niin antaa erilaisen perspektiivin kirjaan? Samaistun niin moneen ajatukseen raskaudesta, sen yrittämisestä, sairaalassa olosta, synnytyksestä, synnytyksen jälkeisestä ajatuksesta. Miten Härkönen osasikin kuvata ne juuri oikein.

Vaikka alku kangerteli pitkään, ennenkuin käynnistyi kunnolla, niin silti tämä oli yksinkertaisesti aivan loistava kirja Härköseltä. Parempaa kirjaa tähän elämäntilanteeseen en voisi kuvitella. Samaan aikaan monella tapaa samanoloinen kuin Eve Hietamiehen Yösyöttö, mutta paljon realistisempi ja parempi.

Arvostelu: ★★★★

tiistai 7. toukokuuta 2013

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen



Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Otava, 2007

"En jaksa enää olla suomalainen mies. Haluan olla syntyperäinen ruotsalainen, moderni, pehmeä ja ymmärtäväinen, Anderssonin perheen isä, Johansson tai Svenssonkin kelpaisi, tai vaikka Lindqvist. 

Mikko Virtanen katselee thamaalaisessa lomaparatiisissa kauniiti ruskettuneita, säröttömän onnellisia ruotsalaisperhetä ja päättää toteuttaa lapsuudesta asti vaalimansa unelman. Jonakin vuonna hän palaa tänne. Yhtenä heistä."

Ennakko-odotukset tätä kirjaa kohden oli ihan muut, kuin mitä kirja oli. Jostain syystä olin tulkinnut vuosia sitten jonkun lehtiarvostelun jälkeen tämän kertovan thaimaalaisista pakolaisista humoristisesti, mutta kun kirjastossa nappasin kirjan käteen ja luin takakannen, yllätyin. Kirja kertookin ihan perisuomalaisesta Mikko Virtasesta, joka haluaisi olla ruotsalainen. Tai lähinnä, joka kokee olevansa ruotsalainen mutta väärässä kropassa. Kaikkein eniten Mikko halusi asua Ruotsissa, tuossa ihanassa kansankodissa. Pakolaisuus - check. Olihan se Thaimaa mukana myös, Mikko lomaili Thaimaassa kirjan alussa ja tutki ruotsalaisia perheitä, miten he käyttäytyivät, juttelivat, kasvattivat lapsiaan, olivat. Thaimaa - check.

Entä se huumori sitten? Alku lupasi hyvää. Nauroin monessa kohdin jopa ääneen ja mies ihmettelikin, että taasko kikatan koko illan kirjan parissa. Mutta mitä pidemmälle (ja absurdimmaksi) kirja eteni, niin alkoi myös hymy hyytymään. Ei tämä ollutkaan enää niin hauska. "Ihan pimee kirja" taisin todeta miehelle eilen illalla, kun jäljellä oli kolmasosa. Liikaa politiikkaa, liikaa liian pitkälle menemistä.

Parasta kirjassa oli oikeiden tapahtumien käsittely; Thaimaan maanjäristys ja hyökyaalto, Anna Lindhin murha, Euroviisut, olympialaiset ja jääkiekkomatsit Suomi-Ruotsi. Kuinka ruotsalaiset käsittelevät kaikki tragediat heti ja ohjaavat terapiaan, jotta kenellekään ei jää huono maku suuhun mistään. En oikein osaa kuitenkaan sanoa, jäikö kirjasta hyvä mieli vai enemminkin "mitä hemmettiä". Odotukset oli kuitenkin korkeammalla kuin mitä jäi käteen sitten kirjasta mutta ei tätä nyt ihan surkeaksikaan teokseksi voi sanoa.

Arvostelu: ★★★