Lukuvuosi 2017

Kirjablogit ovat täynnä vuoden 2017 kertaamisia ja tilastoja. Pitää siis itsekin osallistua tähän talkootouhuun, kun nyt ehdin hetken koneella istua. Kuten moni lukija varmaan huomannut, on tämä syksy mennyt vauhdilla ja blogin postaustahti on hiljentynyt reippaasti. Se harmittaa itseä, mutta vuorokaudessa on vain tietty määrä tunteja ja ensisijaisesti haluan lukea niitä hyviä kirjoja sillä muutamalla vapaa-ajantunnilla kuin koettaa saada blogiin tekstiä. Tänä vuonna pitäisi helpottaa helmikuun jälkeen, joten otetaan se tavoitteeksi! :)

Vuosi 2017 oli lukumielessä silti todella hyvä vuosi. Kirjoja luin Goodreadsin kirjanpidon mukaan 79 kirjaa, kun oma lukutavoite oli 100 kirjaa. Sivuja tuossa 79 kirjassa on ollut 25865. Keskimäärin olen lukenut 6,5 kirjaa kuukaudessa ja 2155 sivua kuukaudessa. Koen ehkä jonkinlaista ristiriitaa siinä, laskenko esimerkiksi lastenkirjat mukaan luettaviin. Luen kuitenkin lapsille paljon kirjoja iltasaduiksi (muitakin kuin kuvakirjoja), mutta olen vain yksittäisiä laskenut mukaan. Jos lasken nuo kaikki Puluboit ja Risto Räppääjät myös, niin varmaan olisi tuo 100 kirjaa täynnä.

Olen Goodreadsissa antanut kirjoille tähtiä 1-5 asteikolla edelleen, vaikka blogin puolella tästä luovuinkin kesän aikana. Ajattelin esitellä vuoden parhaat, eli 5 tähden kirjat nyt lyhyesti - kaikista en ole ehtinyt bloggaamaan edes. Jos kirjasta on blogipostaus, linkitän sen oheen.

Osa vuoden 2017 luetuista

Richard Adams: Ruohometsän kansa
Klassikkokirja, tarina kaniineista Englannin maaseudulla, jotka lähtevät perustamaan uutta yhdyskuntaa.

Ernest Cline: Ready Player One (blogipostaus)
Muutaman vuoden vanha dystopiakertomus maailmasta, jossa kaikki elävät O.A.S.I.S.-rinnakkaismaailmassa, johon päästään ns. tietokoneen kautta. Sen sisällä on käynnissä suuri peli, jonka voittaja saa lähes tähden taivaalta. Tästä tulossa elokuva nyt keväällä.

Kazua Ishiguro: Pitkän päivän ilta (blogipostaus)
Viime vuoden Nobel-voittajan teos, josta on palkittu elokuvakin tehty. Itselle ensimmäinen Ishiguro, nyt hyllyssä on jo pari muutakin, jotka ovat tämän vuoden TBR-listalla.

Jandy Nelson: I'll give you the sun
YA-genreä, vuoden paras siinä kategoriassa. Kertoo kaksosista, Judesta ja Noahista, jotka ovat erään tapahtuman takia etääntyneet toisistaan. Tarina etenee historiasta nykypäivään pala kerrallaan molempien näkökulmasta esiteltynä.

Steven Rowley: Lily and the Octopus
Mies ja hänen koiransa, joka ikääntyy ja josta luopuminen edessä. Luin tämän pian sen jälkeen, kun jouduin omasta ensimmäisestä koirastani luopumaan, joten samastumispintaa oli todella paljon.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (blogipostaus)
Viime vuoden Finlandia-voittaja. Kaunis Helsinki jäi tästä päällimmäisenä mieleen, miten kaunis Helsinki voikaan olla!

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään (blogipostaus)
Kirjailijan omaan elämään perustuva fiktio masennuksesta ja siitä toipumisesta.

Ina Westman: Syliin
Sukutarina äitiydestä, riipaiseva esikoisteos.

Annasmari Marttinen: Törmäys (blogipostaus)
Yksi tapahtuma voi muuttaa elämän. Kotimaista nuorten kirjallisuutta, josta pidin todella paljon.

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (blogipostaus)
Ehkä vuoden parhaimpia teoksia, yli 200 vuoden ajan jaksolta seurattu sukutarina ghanalaissisarusten jälkeläisistä.

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa (blogipostaus)
Miten tehdä omasta työstä miellyttävä, tai mistä löytää se oma intohimo työelämässä? Sai itseni ajattelemaan todella paljon omaa työtäni ja mistä nautin ja mitä haluaisin mahdollisesti isona tehdä.

Antti Heikkinen: Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
Ihan liian vähäiselle huomiolle jäänyt loistava novellikokoelma, jossa tunnetut kotimaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet fanifiktiota mm. Kalevalasta, 7 veljeksestä sekä Sinuhesta. Huikea teos!

Kate Morton: Talo järven rannalla (blogipostaus)
Mortonin kirjat ovat aina suosikkejani, tässä pidin taas tarinasta ja juonesta todella paljon.

Laura Lehtola: Takapenkki (blogipostaus)
Osittain absurdi, mutta silti ihan samaistuttava kuvaus nuoresta parista, työkkärin tädistä ja yhden auton takapenkistä. Nauroin tämän kanssa paljon!

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat
Sopinee vuoden teemaan; omaelämäkerrallinen masennuksesta ja sen hoidosta.

Lisäksi blogiin sain postauksia eniten koko blogin historian aikana (54 postausta) eli noin 4,5 postausta/kk. Keskimäärin postaus per viikko. Sen koen aika hyväksi tahdiksi, vaikka sen voisi jakaa vähän tasaisemmin. Kiitos siis vuodesta 2017 ja ei muuta kun kirjapinon kanssa kohti vuotta 2018!