torstai 13. kesäkuuta 2013

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys


Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Tammi, 2012

"Aika suuri hämäys on hauska, raikas ja yllätyksellinen lukukokemus tämän hetken puhutuimmalta amerikkalaiskirjailijalta. Kirjan henkilökaarti on herkullisen värikäs ja mittava, ja ajallisesti liikutaan 1970-luvulta 2020-luvulle. Romaani rikkoo iloisesti lajityyppejä, ja sen kehämäisen rakenteen voisi ajatella muistuttavan Facebookia.

Newyorkilainen Sasha työskentelee levy-yhtiössä johtaja Bennie Salazarin assistenttina. Romaanin alussa hän on ensitreffeillä Alex-nimisen miehen kanssa ja yrittää hillitä kelptomaanisia taipumuksiaan. Toisaalla Bennie kipuilee avioeroa, musiikkibisneksen muutoksia ja vanhenemista. Toista oli villi nuoruus San Fransiscon punk-piireissä!

Kaikki romaanin tapahtumat liittyvät tavalla tai toisella Sashaan ja Bennieen: käydään Hemingway-henkisellä safarilla 70-luvun Afrikassa, kiillotetaan trooppista diktatuuria hirmuhallinnoivan kenraalin julkisuuskuvaa, tutustutaan Napolin alamaailmaan, väijytään tähtiä New Yorkin Keskuspuistossa ja luetaan tulevaisuuden teinitytön powerpoint-muotoista päiväkirjaa.

Aika suuri hämäys tallentaa elävästi hetket joina ihmiselämät risteävät, ne merkittävät tilanteet, joista onnistumiset ja tragediat saavat alkunsa."

Aika suuri hämäys kertoo kahden henkilön, Bennien ja Sashan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Kuinka kaikki kohtalot kietoutuu ja nivoutuu yhteen, miten aika kuljettaa ja hämää. Tarinoiden henkilöt ovat kaikki erilaisia, osaan samaistuu herkemmin ja osan kanssa koin suuria vaikeuksia jatkaa edes lukemista, niin luotaansatyötäviä he olivat.

Elokuvissa varsinkin rakastan näitä tarinoita; monta pientä ihmiskohtaloa ja miten kaikki liittyykin toisiinsa. Yleensä ne myös toimivat ihanasti kirjoissa, mutta Aika suuri hämäys jäi itselleni sekavaksi. Osansa varmasti teki se, kuinka kirjoitustyyli vaihtui samalla aina kertojan mukaan täysin, osansa se järjetön musiikkigenreviidakko, josta tunnistin 1-2 biisiä sieltä täältä. Bändejä tuskin sitäkään.

En siis rehellisesti sanottuna pysynyt täysin mukana ja moni tarina jäi sen takia vieraaksi, sekavaksi, epämiellyttäväksi. Virkistävä näkökulma oli kuitenkin se, että samalla kun seikkailtiin eri henkilöiden tarinossa, myös ajat ja paikat vaihtelivat. Oltiin 1970-luvulla Afrikassa ja vastapainoksi 2020-luvulla New Yorkissa. Menneisyys ja nykyisyys rinta rinnan.

Ymmärrän silti, miksi tämä(kin) kirja on erittäin suosittu ja palkittu. Se on taitavasti koostettu ja kasattu tarina, joka pitää lukijan jatkuvasti arvailemassa, että kuka henkilö paljastaa itsensä seuraavaksi. Itselle se vain ei tässä tapauksessa toiminutkaan toivotulla tavalla.

Arvostelu: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti