keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli


Suzanne Collins: Nälkäpeli
WSOY, 2009

"Tältäkö näyttää tulevaisuuden maailma?

Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja tulvat nielivät suuren osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti jäljelle jääneestä ruoasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem. Sen kansalaiset nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisisvät taistelun. Rangaistukseksi kehitettiin nälkäpeli. Siinä nuoret pakotetaan vaativiin olosuhteisiin luonnonalueelle, jossa heidän on tapettava toisensa. Viimeinen hengissä selviytyjä on pelin voittaja.
Nälkäpeli-trilogian ensimmäisessä osassa 16-vuotiaan Katniss Everdeenin kyvyt joutuvat koetukselle. Hän ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa... "

Olen vältellyt tämän kirjan lukemista todella paljon, sillä "scifi fantasia suosittu kirja ja leffakin vielä siitä"-mielikuva siitä on ollut kova. Että en minä halua lukea noin fanitettua kirjaa, en kuitenkaan tykkää. Petyn vaan. Mitähän tässä taas sitten oikein kävi.

Luin Nälkäpelin päivässä. En vain yksinkertaisesti voinut laskea sitä käsistä. Juoni koukutti alusta asti, halusin tietää eteneekö suhteet, miten Katniss selviää. Mitä kamalaa Capitol seuraavaksi keksii. Vaikka osin aavistin lopun, niin silti se tuli yllätyksenä ja en antanut sen pilata lukukokemusta olemalla ennalta arvattava. Osin se olikin, osin ei. Piti ihan pitää parin päivän breikki lukemisesta, sen verran kovasti kirja puhutteli, että en voinut keskittyä mihinkään muuhun.

Katsoimme miehen kanssa myös leffan toissa viikonloppuna ja noh, se oli hurjasti huonompi kuin kirja. Muutama juttu oli siinä tehty tosi kivasti ja antoi kirjalle lisää syvyyttä, mutta todella paljon oli jätetty pois. Niinhän niissä aina.

Milloinkohan ehtisin lainaamaan jatko-osat ja lukea ne!

Arvostelu: ★★★★★

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Åsa Larsson: Uhrilahja



Åsa Larsson: Uhrilahja
Otava, 2012 (Elisa e-kirja)
"Menestyssarja saa kaivattua jatkoa: nuori juristi Rebecka Martinsson selvittää henkirikoksia Ruotsin Lapin karuissa maisemissa. 

Lainion kylässä ammutun karhun vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Muutaman kuukauden kuluttua paljastuu raaka murha. Sol-Britt Uusitalo on pahoinpidelty talikolla kuoliaaksi. Syyttäjä Rebecka Martinsson uskoo murhan liittyvän hämäriin kuolemantapauksiin menneisyydessä. Yhteyden on löydyttävä ennen seuraavaa uhria."
Ruotsalaiset kirjoittaa minusta parhaat skandinaaviset dekkarit. Liza Marklund, Henning Mankell ja Åsa Larsson - kaikki aivan valtavan taitavia ja joiden kirjoja en malta laskea käsistä pois. Niin kävi tämän uusimman Rebecka Martinsson-kirjankin kanssa. Uhrilahja on viides kirja sarjassa, ja huhut kertoo, että Larsson kirjoittaa enää vain yhden Rebecka-kirjan ja sitten aikoo siirtyä muihin. Harmi, sillä minusta Rebecka on aivan valloittavan ihana sankaritar! 
Parasta koko kirjasarjassa on ehkä Ruotsin Lapin kuvaamiset. Kuinka karua ja silti kaunista luonto on. Lunta, pakkasta, kylmyyttä, koskia, vaaroja, kesää. Ihan jo näiden kirjojen perusteella minulle on syntynyt pieni halu joskus matkustaa Kiirunaan.
Uhrilahja menee ehkä parhaimmaksi tarinaksi näistä viidestä kirjasta. Rakastin sitä, että Larsson kuljetti rinnalla Elinan tarinaa ja lopussa palaset loksahtivat kohdalleen. Itse en keksinyt syyllistä ajoissa, joka on minulle aina merkki hyvästä dekkarista. Kirjan loputtua piti ihan googlettaa, onko seuraavasta kirjasta vielä tietoa, mutta en ainakaan sellaista infoa mistään löytänyt. Pitää jäädä odottamaan siis. 
Arvostelu: ★★★★★

lauantai 11. toukokuuta 2013

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
Tammi, 2013

"Nimi: Pihla
Sijainti: piilopaikka pohjoisessa
Aikaa: 9 kk 
Tehtävä: selviydy!
Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan

Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan. 

Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymisstrategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee se itse -nainen. Entä miten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viime hetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan. 

Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?"

Ah, tätä mä kaipasin Klaukkalan kohdalla! Kunnon hömppää, juuri sellaista nasevaa chick litiä, jonka ääressä ei hävetä, ei nolota, ei tylsistytä. Kirja imaisee heti alusta asti mukaansa ja suorastaan harmittaa, kun se loppuu. Vaikka loppuukin juuri sopivasti, juuri oikein. 

Pihlan hahmoon oli ihana samaistua. Pihlan neuvolantäti antoi ihanimman neuvon raskauspahoinvoinnille, voi kunpa itsellekin olisi joskus joku sanonut niin järkevästi asian! Se joko loppuu tai sitten ei, viimeistään synnytykseen ja netistä voi googlettaa poppakonsteja. 

Tästä on vaikea sanoa muuta kuin että tykkäsin älyttömästi ja suosittelen chick litin ystäville. Täytyykin tutkia, onko Veera Vaahteran ensimmäistä kirjaa kirjaston syövereissä. Veera Vaahtera on muuten kirjailija Pauliina Vanhatalon alterego ja kirjailijanimi näille kepeämmille ja romanttisimmille kirjoille. En ole lukenut Vanhatalolta mitään muuta, mutta taidan myös tutustua hänen ns vakavampaankin tuotantoon tulevaisuudessa. 

Arvostelu: ★★★★