maanantai 6. toukokuuta 2013

Mitä toukokuu tuo tullessaan


Kävin tänään kirjastossa palauttamassa pinon kirjoja. Samalla hain varaamani kirjat, sekä esittelyhyllyistä eksyi vielä laukkuun muutama muukin. Aika hurja tavoite saada nämä kaikki luettua tulevan kuukauden aikana, mutta yritän parhaani! Kesken on vielä Riikka Pulkkisen Raja, sen jälkeen hyppään tuon keon kimppuun aloittaen tuosta Veera Vaahteran kirjasta, joka pitää olla viikon päästä jo palautettu.

Muut kirjat menee fiilispohjalta sitten. Voi että tätä tunnetta, kun tekisi mieli aloittaa jo kaikki ja samantien! Olin unohtanut, miten ihana olo se on kun monta hyvää kirjaa odottaa vain tarttumista kiinni. Ja kuinka pelkään, että ellen lue sitä "just nyt ja heti", menee sen kirjan hetki ohi.

- Posted via my iPhone

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Juhani Aho: Rautatie


Juhani Aho: Rautatie
Elisan e-kirja

"Rautatie on Juhani Ahon vuonna 1884 ilmestynyt esikoisromaani. Sen tyylilajia on nimitetty kansalliseksi pienoisrealismiksi. Teos kuvaa korvessa elävän pariskunnan hiljaiseloa ja heidän yrityksiään kuvitella rautatien olemusta kuulopuheiden perusteella. Rautatie on suomalaisen kirjallisuuden klassikoita, josta 2000-luvun alkuun mennessä oli otettu useita kymmeniä painoksia. Sitä on kutsuttu myös Ahon ensimmäiseksi "taiteelliseksi täysosumaksi"."

Ensimmäinen kirja TBR100-listalta, jonka sain luettua. Tämä sattui olemaan ilmaisena Elisa Kirja-palvelussa ladattavissa, joten nappasin sen (ja muutaman muun klassikon, jotka kiinnosti). Olen onnistunut välttämään tämän kirjan kokonaan niin peruskouluaikana kuin lukiossakin.

Kirja kertoo siis Matista ja Liisasta, jöröstä pariskunnasta keskellä ei mitään. He kuulevat pappilassa käydessään, että lähikylälle on tullut rautatie. Ja se rautatie jää heidän mieliään jäytämään. Millainen se on, onkohan sellaista edes olemassa. Toisilleen eivät voi asiasta puhua, ettei toinen luule toista asian kiinnostavan. Lopulta kuitenkin mielenkiinto rautatietä kohden kasvaa niin suureksi, että pitäähän se käydä kurkkaamassa.

Ilmeisesti kirja kertoo muutoksesta, miten sitä voi vastustella mutta sieltä se tulee kuitenkin. Itse koin kirjan enemminkin suomalaisuutta kuvaavana. Maisemat ja henkilöt oli Aho kuvaillut niin taitavasti, että pystyin kuvittelemaan maiseman täydellisesti mielessäni. Kirja kuvaa myös loistavasti juroa suomalaista parisuhdetta, ei paljoa puhuta mutta silti eletään loistavassa sovussa ja tullaan toimeen. Arkirealismia parhaimmillaan.

Arvostelu: ★★★★

lauantai 4. toukokuuta 2013

Huhtikuun saldo

Haluan yrittää tehdä joka kuukausi myös jonkinlaisen yhteenvedon luetuista kirjoista ja kuukaudesta ylipäätänsä. En tiedä miten hyvin jaksan tätä tapaa pitää yllä, mutta yritetään nyt alkuun ainakin.

Huhtikuussa jatkoin kirjojen lukemista neulomisen sijasta samaan tahtiin kuin maaliskuussa, koska oikeassa kädessä kiukuttelee jännetupintulehdus. Lasten päiväuniajat ovat menneet kirja kourassa, samoin illat kotona. Huhtikuussa tutustuin myös kirjablogeihin ensimmäistä kertaa ja päätin itsekin alkaa jonkinlaista lukupäiväkirjaa pitämään. Oma taustani on tekniseltä alalta, kaukana kirjallisuuden minkäänlaisesta opiskelusta, joten päätin blogin olevan enemmin omia fiiliksiä ja kirjoista syntyviä ajatuksia varten, analyysit kirjoista jätän suosiolla niille, joilla on sana hallussa sen suhteen paremmin.

Huhtikuussa tuli luettua monta kirjaa ilman mitään ajatusta. Mitä sattui kirjastosta käteen osumaan ja mitä olen joskus hankkinut e-kirjana ja äänikirjana. Äänikirjana on edelleen automatkojen ajan toiminut viimeinen osa Fifty Shades-trilogiasta, Fifty Shades Freed. Jotenkin sitä ei jaksa kuunnella muualla, keskittyminen herpaantuu herkästi kun tarina ja juoni on niin hyppivää jo valmiiksi.

E-kirjoja olen lukenut Elisa Kirja-palvelun kautta, valmiiksi sain ainoastaan joskus alkuvuonna ostetun Laura Paloheimon Klaukkalan, joka ei ihmeemmin sytyttänyt. Oli samalla ensimmäinen suomalainen chick lit-kirja.

Kirjaston syövereistä tuli lainattua mm Sue Grafton dekkareita (O, P ja Q), Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja, Sofi Oksasen Baby Jane ja Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras (jonka itseasiassa löysin myöhemmin omastakin kirjahyllystä..) Näistä parhaiten jäi mieleen Q niinkuin Quinn sekä Mielensäpahoittaja, jonka ansiosta tahdon lukea Kyrön muutkin teokset.

Toukokuussa aion lukea TBR100-listalta muutaman teoksen, kuunnella tuon Fifty Shadesin viimein loppuun ja valita jotain silmät sokkona kirjaston valikoimasta.