Camilla Läckberg: Merenneito
Gummerrus, 2013
"Mies on kadonnut jäljettömiin pienessä Fjällbackan kylässä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on tehnyt kaikkensa löytääkseen hänet, mutta ei tiedä edes onko hän elossa vai kuollut. Kolme kuukautta myöhemmin mies löydetään meren jään alta, pistohaavoja rinnassaan."
Merenneito on ensimmäinen Camilla Läckberg-kirja minulle. Olen aloittanut sarjan ensimmäisen osan, Jääprinsessan vaikka kuinka monta kertaa, mutta en saa siitä tarpeeksi otetta, että saisin sen luettua loppuun. Kaikki kuitenkin kehuu näitä dekkareita paljon, joten mökillä ollessa nappasin tämän sarjan kuudennen osan luettavaksi. Jälkikäteen ajateltuna nämä kannattaisi kai kuitenkin lukea järjestyksessä.
Dekkarina tämä oli ihan ok. Arvasin pitkästä aikaa tosin juonen jo tosi aikaisessa vaiheessa, joka ärsyttää dekkareissa, joissa tahdon saada sen yllättyneen olon. Sen, että miten kirjailija onnistuikin huijaamaan minua niin hyvin. Olen ehkä jonkin samantapaisen juonen sisältäneen kirjan, sillä tarina tuntui itse selvitettävän murhan suhteen tutulta. Miehet, joita yhdistää yhteinen synkkä menneisyys, johon liittyy nainen.
Läckbergin kirjoitustyyli ei kuitenkaan napannut. Tarinassa seurattiin niin montaa eri hahmoa, että kärryillä pysyminen ilman selkeitä lukujen vaihtoa oli vaikeaa (tai tottumattomuutta hänen tyyliinsä). Lisäksi kun tarinaa kerrottiin niin monesta eri näkökulmasta, jäi minulle epäselväksi melkein kuka tässä nyt tutkii j mitä. Selkeä päähahmo puuttui! Ilmeisesti nämä ovat kuitenkin Patrik Hedström-sarjaa (Goodreads auttoi tässä) eikä Erica Falck.
Loppuun oltiin onneksi jätetty aikamoinen cliffhanger sarjan seuraavaan osaan, eli kyllä se Majakanvartijakin täytyy lukaista. Ehkä myös tätä edeltävät, josko useamman kirjan lukeminen koukuttaisi paremmin kuin tämä yhden teoksen lukeminen teki.
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti