Hélène Grémillon: Uskottuni
Otava, 2012
"On vuosi 1975. Camille Werner on juuri menettänyt äitinsä. Käydessään läpi surunvalitteluja hän löytää kirjeen Louis-nimiseltä mieheltä. Aluksi kirje vaikuttaa tulleen väärään osoitteeseen, mutta seuraavalla viikolla Camille saa uuden. Ja sitä seuraavalla. Aina tiistaisin.
Kirjeistä alkaa hahmottua tarina, joka juontaa 1930-luvulle. Louis kertoo rakkaudestaan Annie-nimiseen tyttöön, joka maailmansodan kynnyksellä tutustuu kohtalokkain seurauksin Rouva M:ään. Rouva ei voi saada itse lapsia, ja lopulta, Saksan pommittaessa Pariisia, Annie synnyttää herra M:n lapsen. Kaikki ei kuitenkaan mene kuten oli suunniteltu.
Pikkuhiljaa Camille alkaa aavistaa, että tarina liittyy jollakin tavalla häneen. Mystisen Louisin kirjeistä keriytyy esiin kammottava salaisuus."
Jännitin tähän kirjaan tarttumista jonkinaikaa. Onneksi lopulta tartuin sitten, sillä tarina vei samantien mukanaan. Monena iltana luin tätä vielä nukkumaanmenoajan jälkeenkin, sillä halusin tietää jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Alussa Camille on menettänyt äitinsä ja alkaa saamaan kirjeitä. Kirjeissä ei ole tosin selkeää kirjemuotoa, mutta niissä kerrotaan tarinaa. Camillen oma tarina ei liiku paljoakaan eteenpäin alussa, mutta kirjeet vievät ja lujaa. Niiden kirjoitustyyli tarttuu myös Camilleen, joka alkaa odottamaan aina seuraavaa kirjettä entistä enemmän.
Juuri kun luulin, että koko tarina olisi kerrottu, tuleekin yllättävä juonikäänne. Ja kun siitä luulee selvinneensä, heittää Grémillon vielä yhden käänteen. Kumpaakaan näistä en odottanut ollenkaan. Tämä kirja oli aivan valloittava lukukokemus!
Arvostelu: ★★★★
Jännitin tähän kirjaan tarttumista jonkinaikaa. Onneksi lopulta tartuin sitten, sillä tarina vei samantien mukanaan. Monena iltana luin tätä vielä nukkumaanmenoajan jälkeenkin, sillä halusin tietää jatkuvasti enemmän ja enemmän.
Alussa Camille on menettänyt äitinsä ja alkaa saamaan kirjeitä. Kirjeissä ei ole tosin selkeää kirjemuotoa, mutta niissä kerrotaan tarinaa. Camillen oma tarina ei liiku paljoakaan eteenpäin alussa, mutta kirjeet vievät ja lujaa. Niiden kirjoitustyyli tarttuu myös Camilleen, joka alkaa odottamaan aina seuraavaa kirjettä entistä enemmän.
Juuri kun luulin, että koko tarina olisi kerrottu, tuleekin yllättävä juonikäänne. Ja kun siitä luulee selvinneensä, heittää Grémillon vielä yhden käänteen. Kumpaakaan näistä en odottanut ollenkaan. Tämä kirja oli aivan valloittava lukukokemus!
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti