Otava, 2016
"Vuoden 1921 syyskesällä Helsingissä syttyy liekkeihin useita
teollisuusrakennuksia. Kun laivanvarustamon konttoripäällikkö saa
palossa surmansa, poliisi pyytää Björkin avukseen.
Samaan aikaan Björk kaivautuu syvälle Helsingin alamaailmaan, kun hän
etsii rikostodisteita arkkivihollistaan, pelottavaa Vahanaamaa vastaan.
Kaiken kukkuraksi Björkin kuolleeksi luultu isä palaa Siperiasta elossa
ja alkaa puuttua karkeaan tapaansa poikansa elämään."
Olen hieman jäljessä tämän ihanan 1920-luvun salapoliisisarjan kanssa - uusin teos kun jo tänä kesänä näytti kaupan hyllyille tulevan. Muistan ensimmäistä Karl Axel Björkin teosta lukiessani, että en ihan lämmennyt tarinalle vaikka pidin aikakaudesta ja hahmoista ja sijainnista. Nyt kuitenkin Hämeen-Anttila alkaa saamaan Björkin tarinoihin vähän syvyyttä ja parempaa, realistisempaakin ehkä?, juonta, ja tämän kirjan taisin ahmaista kahdessa illassa.
Vahanaaman tarina on pyörinyt nyt todella paljon Björkin tarinassa mukana, toivon kovasti, että uusimmassa teoksessa siihen saadaan jotain lopullista ratkaisua. Se ehkä alkaa kyllästyttää hieman. Vahanaamahan on jostain syystä (joka ei enää näin kolmannen kirjan paikkeilla muistu edes mieleen) Björkin niin sanottu arkkivihollinen, ja toisaalta Björkillä on myös jotain hampaankolossa tätä gangsteria vastaan.
Yksi iso parannus oli myös Valkaman, Björkin uskollisen avustajan, yhä suurempi rooli tarinassa. Valkama on jotenkin aivan ihana hahmo - katujen poika, mutta fiksu ja nokkela ja nopeat hoksottimet. Sopii loistavasti Björkin pariksi. Samoin isompaan rooliin pääsi nyt Björkin Ester-serkku, jonka osalta onkin jännittävä odottaa jatkoa!
Osallistun tällä postauksella #dekkariviikko kirjablogeissa-tempaukseen, jota emännöi Yöpöydän kirjat-blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti