Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
Gummerrus, 2017

"Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. 
Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin. "

Clare Mackintoshin dekkaria on jo syksystä asti, kun kevään uutuudet julkaistiin, hehkutettu siellä ja täällä. Kirjaa on verrattu Gillian Flynnin Kilttiin tyttöön ja Paula Hawkinsin Nainen junassa - samantyyppistä psykologista trilleriä ja silmänkääntötemppua luvattu. Niinpä itsekin kirjaan oli tartuttava, varsinkin kun äitini oli kirjan ostanut ja bongasin sen hänen ruokapöydältään. Nappasin sen viikonloppulukuun itselle ja olihan kirja mukaansa tempaava.

Mutta. Aina se jokin pieni mutta.. Ehkä näitä vastaavia on lukenut jo liikaa? Tai se suuri käänne juonessa keskellä kirjaa oli kyllä yllättävä, sitä en hetkeäkään odottanut, mutta kirjan tunnelma tuntui lässähtävän sen jälkeen. Ihan kuin Mackintosh olisi käyttänyt sen yhden hyvän, uniikin ajatuksensa siihen käänteeseen ja sitten koetti saada teoksen loppuun. Kaipasin loppuunkin jotain yllättävää! Loppu oli oikeastaan aika selkeä itselle tuon käänteen jälkeen ja enemmin aikaa vastaan lukemista.

Mackintosh kuitenkin osasi kirjoittaa sujuvasti ja lukeminen oli helppoa. Tässä ei haitannut sellainen yksinkertaisuus kun vuodena alussa luetussa Shari Lapenan Hyvä naapurissa - tämä oli paljon parempi kuin se, ehdottomasti. Silti sinne loppuun olisin jotain pientä kaivannut lisäksi, jotta olisin pitänyt tästä yhtä paljon kuin mitä rakastan Kilttiä tyttöä.

Arvostelu: ★★★★