Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Otava, 2015
"Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.
Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asuntonäyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.
Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?"
Olen viime vuosien aikana tutustunut yhä enenevissä määrissä Eppu Nuotion tuotantoon. Olen hänestä kuullut ja kattavan määrän kirjojakin hän on kirjoittanut, mutta jotenkin olen mieltänyt itseni vääräksi kohderyhmäksi. Luettuani muutaman nuorille suunnatun Venla T-kirjan päätin kokeilla myös aikuisille suunnattua kirjallisuutta.
Mutta minä rakastan sinua kertoo Karinista ja Laurista ja rakkaudesta. Ja Turusta. Kaikkein eniten tuntuu, että kirja kertoi Turusta. Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt väärään kaupunkiin. Oikeasti minun pitäisi olla turkulainen. Tätä kirjaa lukiessa taas vahvistui se ajatus, että Turku ja Port Arthur kutsuu minua lujaa.
Kirja oli lempeä. Keski-ikäiset rakkaudessa aiemmin pettyneet kokeilevat hieman jäätä - uskaltaako taas heittäytyä rakkauden huumaan. Ei lujaa, ei kovaa, mutta vähän ja varovaisesti. Kirja oli todella kaunista luettavaa, mutta puolessa välissä tuntui, että jotain puuttui. Että kirja ei edennytkään enää niin hyvin kuin alussa. Loppua kohden koin jopa pettymystä - tässäkö tämä oli?
Kevyeksi kesälukemiseksi suosittelen kuitenkin. Ja Turkua rakastaville ehdottomasti!
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti