Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön
WSOY, 2014
"Niityn metsätilan nuori emäntä Elsi syyllistyy 1950-luvulla heitteillejättöön, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Olisivatko tyttäret Arja ja Asta toisenlaisia ihmisiä, jos äiti olisi elänyt heidän kanssaan?Vuosikymmeniä myöhemmin Asta hallinnoi vanhaa sukutilaa. Kun ainoa poika Roope tuo tyttöystävänsä Niinan näytille, Astan harmaa arki saa verenkarvaita sävyjä. Myös Roopen Riikka-serkulla on syynsä vihata vaikeaan rooliin joutunutta Niinaa. Hirviötä vastaan kamppaillessa kun on vaara muuttua sellaiseksi itse."
Millään en saa mieleeni, missä tätä kirjaa suositeltiin, mutta sen perusteella kuinkin kirjan varasin kirjastosta. Saatesanoina suosittelussa oli mm synnytyksen jälkeinen masennus, sukupolviromaani - aiheet, jotka kiinnostavat kokonaisuutena itseäni. Varsinkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on mielenkiintoista lukea pienten lasten äitinä. Miten muut äidit selviävät, mikä toisilla laukaisee ja miten se ilmenee. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kuuluu tähän samaan kategoriaan, joissa kuvataan erittäin monipuolisesti ja synkästi sitä pimeää oloa.
Ja kirja oli upea. Luin sen melkein yhdessä illassa samantien ja jäi sellainen ohhoh-olo. Juoni hyppi edestakas menneessä ja nykyhetkessä. Välillä ei tiennyt kenen puolella olisi, jokaisesta kun tuntui löytyvän se miellyttävä puoli mutta myös se inhottava puoli. Kuvaukset mielentiloista oli niin koskettavia, että itkin pitkään pitkin kirjaa ja varsinkin kirjan loputtua.
Arvostelu: ★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti