Laura Honkasalo: Eropaperit
Otava, 2009
"Kun Sinikka tutustui Jokkeen, kesät olivat helteisiä, kalliot sileitä ja saaristohuvilaa hallitsi Joken villi ja tyylikäs äiti Leea. Vuonna 1966 koko elämä oli selkeänä edessä: avioliitto, pian syntyvät lapset, albumi täynnä onnellisia ja vähän hulluja kuvia.
Vuonna 1976 maailma repesi kahtia. Isä rakastui uuteen naiseen, ja kuusivuotiaan Saran oli opittava, että isän luona pätivät eri säännöt. Joka toinenviikonloppu oli pukeuduttava toisiin vaatteisiin, elettävä luonnonmukaisesti, vaihdettava herkut horsmanvarsiin ja koivunlehtiteehen. Oli kutsuttava Raisaa äidiksi ja äitiä Paskikseksi.
Nyt Leea makaa masentuneiden vanhusten osastolla ja häntä käy katsomassa vain ex-miniä Sinikka. Miksi kaikki meni rikki?"
Kuukauden lukutauon jälkeen taas osui kyllä nappivalinta kirjaksi, jonka päätin lukea. Koskeva, raastava, inhottava, ihana. Kirja kertoo kaunistelematta, miten avioeron voi lasten kannalta hoitaa mahdollisimman huonosti. Monta kertaa itkin, koska mua satutti lukea, miten pahasti lasten mieliä myrkytettiin.
Kirjasta jäi todella paha mieli, samalla kun ihastuin siihen täysin. Joskus paha mielikin kertoo siitä, että tarina osui ja upposi. Samaan aikaan omien kokemusten takia olen kateellinen Saralle ja Tomille, mutta samalla myös olen erittäin onnellinen, että omassa menneisyydessä vanhempien ero meni miten meni.
Nyt tekee mieli vaan rutistaa omia lapsia, ja pitää kainalossa, lähellä.
Arvostelu: ★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti