Maalis- ja huhtikuun luetut

Töiden osalta kevät on ollut aivan järkyttävän kiireistä, mutta onneksi olen päässyt vähän rentoutumaan kirjojen parissa. En kuitenkaan blogin puoleen ole ehtinyt lainkaan, mutta käydään nyt edes näin toukokuussa läpi. 

Maaliskuu

Kiersten White: Slayer

Bill Clinton: The President is Missing 

Nina LaCour: Välimatkoja

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä

Helen Hoang: The Kiss Quotient

Vera Vala: Suden hetki

Maaliskuussa ja huhtikuussa tuli luettua suurinpiirtein sama määrä kirjoja - 6 maaliskuussa ja 7 huhtikuussa. Huhtikuussa olimme viikon lomalla pohjoisessa, jonka aikana pääsin lukemaan vähän enemmän mutta kulutin aikaa paljon myös pääsykokeisiin lukemiseen. Valmistun syksyllä nykyisestä YAMK-linjalta, mutta haluan jo vähän lisää taas opiskella. Se tuntuu olevan tässä jatkuvasti rinnalla, rakastan opiskelua ja haluan kehittää itseäni jatkuvasti. 

Maaliskuun kirjoista Nina LaCourin Välimatkoja yllätti itseni positiivisesti. Kirja kertoo Marinista, joka on muuttanut Yhdysvaltojen länsirannikolta ykskaks itärannikolle isoisänsä kuoltua. Marin ei ole missään tekemisissä entisten ystäviensä kanssa, kunnes jouluna hänen entinen paras ystävänsä tulee Marinin luokse kylään. Tytöt viettävät muutaman päivän yhdessä ja käyvät läpi kesän tapahtumia. 

Vera Valan Suden hetki taas oli jotenkin pettymys. Olen pitänyt Valan Adrianna deBellis-sarjasta tähän mennessä, mutta tämä kirja tuntui todella heikolta. Tarinassa oli liian monta tasoa, mutta toisaalta pidin kyllä siitä, kuinka Rodolfo oli saatu mukaan tarinaan ja avattiin hänen historiaansa enemmin. 

Huhtikuu

Justin A. Reynolds: Opposite of Always

Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Otso Sillanaukee: Zero waste - jäähyväiset jätteille

Laura Hannula: Ruuhkavuosiopas: rakenna hyvä arki ja kukoista töissä

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Jussi Lehmusvesi: Operaatio Zuckerberg

Celeste Ngn Tulenarkoja asioita on ollut viime vuosina maailmalla suuri suosikki, ja nyt kun se viimein oli saatu suomennettua niin tartuin siihen heti. En tiennyt mitä odottaa, sillä olen pyrkinyt välttelemään näistä suosituista kirjoista lukemista tarkemmin, jotta voisin lukiessani luoda omat näkökulmani ja odotukseni kirjaan. Pidin tarinasta vaikka henkilöhahmot olivat erittäin kärjistettyjä, mutta se jotenkin sopi tämän kirjan tapaan viedä tarinaa eteenpäin. 

Jussi Lehmusveden Operaatio Zuckerberg taas oli puolestaan kirja, joka tuntui siltä, että olisin voinut jättää sen lukematta. Ehkä tällaiset satiirit eivät ole ehkä oma juttuni ollenkaan, sillä en pitänyt tämän tavasta liioitella ja noh, satiirinomaisesti viedä asiat liiallisuuksiin kaikinosin. Muutamia mielenkiintoisia pätkiä kyllä tarinassa oli, mm. Zuckerbergin tekoäly ja siihen liittyvät pohdinnat. 

Helmikuun luetut

Helmikuu oli jo huomattavasti parempi lukukuukausi, kuin tammikuu. Silti tämä alkuvuosi on jotenkin todella tahmea ja kankea, ja olen todella väsynyt jatkuvasti. Odotan kesän lomaa (pitkää, neljän viikon!) kuin kuuta nousevaa, sillä kaipaan lepoa. Työt, kouluhommat, lasten harrastukset ja kaikki tuntuvat imevän nyt kaiken energan pois. Iltaisin ei välttämättä jaksa edes lukea tai kuunnella äänikirjaa ilman, että nukahtaa samantien. 

Hyppäsin helmikuussa jonkin verran kuitenkin mukavuusalueeltani pois ja luin kaksi graafista novellia: Pride and Prejudice sekä Tulevaisuuden arabi. Näistä kahdesta Tulevaisuuden arabi oli ehdottomasti parempi - tarina vei mukanaan, piirrosjälki oli miellyttävä ja tapahtumat oli itselle täysin vieraat. Pride and Prejudicessa vertailin ehkä liikaa alkuperäiseen romaaniin ja tuntui, että osa asioista oli vedetty todella mutkat suoraksi ajatuksella. Tulevaisuuden arabia on ilmeisesti kaksi lisäosaakin, jotka pitääkin laittaa kirjastoon varaukseen, sillä haluan tämän kirjasarjan lukea loppuun. Kirjasarja on voittanut myös graafisten novellien palkintoja. 

Lisäksi helmikuussa lukulistalle mahtui kaksi todella ajankohtaista teosta: Michelle Obaman Minun tarinani sekä tämän kevään uutuuksia Kristin Hannahin Satakieli. Varsinkin Obaman teos oli kaiken sen hypetyksen arvoinen, joka siitä on noussut. Kirja oli taitavasti kirjoitettu, tarina kuljettu mukana aina Chicagon lähiöistä Valkoisen talon hulppeisiin juhliin asti. Arvostin myös sitä, että kirja ei ollut minkäänlainen paljastuskirja tai Barack Obaman hehkutuskirja, vaan todellakin kertoi Michellen tarinan. 

Satakieli on taas ollut omalla lukulistalla jo muutaman vuoden, mutta nyt kun se suomennettiin, päätin viimein tarttua siihen. Booktubessa The Nightingale on ollut suuressa suosiossa jo pitkään (kuten muutkin Kristin Hannahin kirjat), joten jo oli aikakin tarttua tähän. Pidin tarinasta paljon ja kyllähän se kosketti sekä pääsi yllättämään. Sinänsä mitään uutta se ei toisen maailmansodan aikaan tuonut itselleni, mutta henkilöhahmot olivat uskottavia ja heidän suhteensä kuvailtu kauniisti. 

Maaliskuusta pitäisi tulla vielä parempi lukukuukausi, pikkuhiljaa ehkä olen pääsemässä siitä lukujumituksesta ja väsymyksestä eroon kun valoa tulee enemmän jatkuvasti. 

Tammikuun luetut

Vuoden alku on lähtenyt todella tahmeasti liikkeelle - olen ollut todella väsynyt ja tuntuu, että iltaisin ei jaksa enää lukea mitään ja tulee maattua vaan sängyssä tai sohvalla. Toisaalta olen palauttanut kaksi kouluesseetä ja tehnyt yli 15h ylitöitä tammikuun aikana sekä käynyt Tallinnassa, joten ehkä tässä on ollut jonkin verran lautasella. 

Sain tammikuussa luettua 3 kirjaa. Työmatkoilla kuuntelin Josie Silverin Ole minun sekä Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Ilman äänikirjojen kuuntelua en olisi ollenkaan saanut luettua mitään, joten iso kiitos taas kerran Bookbeatille äänikirjoista! Kolmas kirja oli e-kirjana luettu Yrsa Sigurðardóttirin dekkarisarjan ensimmäinen osa, Perimä. 

Perimä on ensimmäinen islantilaisen kirjoittama kirja, jonka olen lukenut. Satu Rämön kirjoja en ehkä kuitenkaan laske vielä islantilaisiksi. Kirja oli yllättävän raaka, tosin sopi täydellisesti näihin synkkiin ja väkivaltaisiin pohjoismaisiin dekkareihin mukaa. Pidin myös päähenkilöpoliisista, ja luulen tarttuvani sarjan kakkososaan, Pyörteeseen aika pian myös. 

Josie Silverin Ole minun-kirjaa taas tunnuttiin ennen joulua kehuttavan paljonkin omassa somessa. "Ei perinteinen rakkaustarina", "ei pelkkää chick litiä".. Ehkäpä odotukset nousi itselle liian korkealle, sillä ihan perinteiseltä ja ärsyttävältä rakkaustarinalta tämä tuntui - odotin koko ajan, että tarinassa tulisi jokin selkeä muutos, mutta suoraan sanottu Jack ja Laurie lähinnä ärsyttivät minua. En ymmärrä lainkaan, miten tilanne tarinassa edes eteni siihen, että Laurie ei voinut kertoa Sarahille ihan kirjan alussa Jackin olevan bussipysäkkipoika! 

Idiootit ympärilläni taas on ollut meidän työpaikalla kehuttu kirja ja sitä on suositeltu kaikille luettavaksi. Kuuntelin kirjan ja noh, olihan siinä paljon asioita, miten voi ihmisiä luokitella ja ehkä joidenkin kanssa tulla paremmin toimeen mutta käsittääkseni mihinkään tieteelliseen käyttäytymisteorioihin tämä ei perustu sen enempää. 

Toivottavasti helmikuu on parempi lukukuukausi!